Scrigroup - Documente si articole

Username / Parola inexistente      

Home Documente Upload Resurse Alte limbi doc  

CATEGORII DOCUMENTE




BulgaraCeha slovacaCroataEnglezaEstonaFinlandezaFranceza
GermanaItalianaLetonaLituanianaMaghiaraOlandezaPoloneza
SarbaSlovenaSpaniolaSuedezaTurcaUcraineana

EriInternetLääketiedePersoonallisuuksiaPolitiikkaReseptejäRuokaSosiologia
TalousTehnica

SUOMALAISEN PUKEUTUMISEN HISTORIA

talous

+ Font mai mare | - Font mai mic






DOCUMENTE SIMILARE

Trimite pe Messenger

SUOMALAISEN PUKEUTUMISEN HISTORIA

Suomalaisista muinaispuvuista on loppujen lopuksi vain vähän tietoa. Villa- ja kangasvaatteet olivat arvokkaita ja ne kulutettiin viimeiseen saakka. Myöhäisrautakautisten tekstiililöytöjen kankaista suuri osa on värjätty, mutta suurta osaa kasviväreistä ei voi tunnistaa kemiallisesti - värit ovat myös muuttuneet aikojen saatossa.

Euran puku on tummansinistä villaa, lisäksi puvussa on vaaleanvihreä vaippahame / esiliina (joka lienee värjätty nokkosella ja indigolla), ja punainen vyö. Mikkelin läheltä Tuukkalasta löydettyjen asujen perussävyinä lienee ollut ruskea, lisäksi raitoja lienee värjätty punaisella, sinisellä ja keltaisella; puku tummansininen, paita, huivi ja esiliina valkoiset. Kaukalan puku on karjalainen puku, jonka väri on ruskea, paidan väri valkoinen ja vaipan ja esiliinan väri syvän sininen. Muinais-Karjalan asu on musta, paita ja huivi ovat valkoiset, esiliina ja viitta beigenvärinen. Perniön puku on punainen, paita, esiliina ja viitta valkoisia.


Keskiajan pukeutuminen

Keskiajalla räätälintaito kehittyi - muoti käsitteenä syntyi. Pukujen leikkauksissa ei ollut suuriakaan eroja eri yhteiskuntaluokkien välillä, eroavaisuudet ilmenivät lähinnä väreissä ja materiaaleissa. Maalaisväestö valmisti itse omia kankaitaan, aatelisilla ja porvareilla (käsityöläiset ja kauppiaat) oli mahdollisuus ostaa kalliita tuontikankaita.

Kotimaisesta villasta kudottiin ja viimeisteltiin erivahvuista sarkaa - kestävää, huovutettua ja karstattua kangasta. Kalliimpi, hienompi ja värikkäämpi verka oli erittäin tärkeä kauppatavara jota tuotiin mm. Alankomailta, Englannista ja Saksasta.

Kankaan piti olla tiivis ja kestävä. Sitä hyödynnettiin tarkoin ja vaatteet käytettiin loppuun asti - kuluneet ja rikkinäiset kohdat parsittiin ja paikattiin . Kun vaatekappale oli kulutettu loppuun hyväkuntoiset osat käytettiin uudestaan. Tämä lienee yksi syy siihen, että arkeologiset löydöt suurimmalta osalta ovat kirkollisia tekstiilejä. Vaatteiden väljyys saatiin kiilojen avulla - niitä oli joskus runsaasti - näin säästyi myöskin arvokasta kangasta. Värit olivat aikakauden ihmiselle tärkeitä ja päällyspukua nostamalla aluspuvun ja vuorin värit saatiin näkyviin. Maalaisväestöllä työasuna oli pellavapaita.

Hyvin tyypillisiä keskiajalla olivat pitkät, laahaavat puvut varsinkin rikkailla. Pituutta korostettiin niin puvuissa kuin arkkitehtuurissa. Napit otettiin käyttöön 1300-luvulla,. niitä käytettiin kuitenkin enemmän miesten kuin naisten vaatteissa. Vaakunakuviot ja mi-parti asut (vaatteiden puolikkaat erivärisiä) ovat keskiajalle tyypilliset.

http://www.tkukoulu.fi/tiimalasi/pukeutuminen.html

Säätyläisetkin pukeutuivat harmaaseen 1500-luvun lopulle saakka. 1500-luvun lopulla renessanssiajan muoti alkoi vaikuttaa korkeiden säätyjen pukeutumiseen etenkin Juhana-herttuan hovissa. Espanjalaiseen muotipukuun 1500-luvulla kuului punaista ja mustaa - Suomessa muoti näkyi mustien kankaiden yleistymisenä. Joitakin muodin piirteitä kulkeutui sieltä myös turkulaiselle porvaristolle. 1600-luvulla muodin vaikutukset alkoivat kulkeutua myös maaseudulle: naisen pukuun kuului liivit, vyötäröhame, sarkaröiju ja uutena tanu-päähine tai myssy. Samalla vuosisadalla saapuivat myös naisten päällystakki ja viitta, puikoilla kudotut sukat, käsineet ja länteen villapaidat ja myssyt. 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa miehet alkoivat käyttää saappaita. 1600-luvun lopulla kansannaisen puku sai barokkimaisia vaikutteita mm. sävyskaalaansa: valkoinen pellavakangas koristeltiin vihreillä, punaisilla ja mustilla väreillä. Värit säilyivät juhlapuvun väreinä 1700-luvulle saakka.


1700-luvulle saakka vain varakkaat pukeutuivat värikkäästi; talonpoikien arkipuku oli luonnonvärinen, kirkkovaate musta. Yksiväriset pukukankaat olivat luonteenomaisia 1700-luvulle saakka ja juhlapukukankaina 1800-luvun lopulle saakka.1700-luvulla kaupunkien vaikutus alkoi näkyä enemmän maaseudullakin; samalla elintaso nousi ja myös tavallisten kansalaisten kankaissa alkoi näkyä erilaisia kuviointeja (raidat, ruudut); maahan tuotiin flammuvärjättyjä, liekkikuvioisia puolivillaisia kankaita mm. parjakankaiksi. Käyttöön otettiin valkoinen esiliina ja myös muita värejä: sininen, punainen ja vihreä. 1700-luvulla punaiset ja vihreät verkahameet olivat yleisiä ja ne kulutettiin loppuun. Länsisuomalaisilla naisilla alkoi näkyä liekkikuvioisia röijyjä 1700-luvun alussa. Saman vuosisadan puolessa välissä Pohjanmaalla flammulliset ja pilkullisett hameet ja röijyt olivat yleisiä.

Kuitenkin yleisesti ottaen tavallisen väestön arkivaatteet olivat luonnonvärisiä, mustia, valkoisia ja harmaita 1800-luvulle saakka; juhlapukuun kuului musta silkkihuivi, arkeen tavallisempi huivi. 1840-luvulla puuvillakankaat tulivat laajemmin markkinoille ja muotia alettiin seurata: sen seurauksena paikalliset asuvariaatiot vähenivät. Myös Lapin puvun kirkkaiden värien synty ajoittuu 1700-luvulle, vaikka vielä 1920-luvulla nekin pääosin olivat valkoista sarkaa, joissa väri näkyi kirjavissa koristenauhoissa. Vaatteiden kääntäminen, eli uudelleenkäyttö vaikutti arvoon. Punainen verkahame merkittiin omaisuusluetteloon, mutta siitä valmistettua miesten liiviä ei merkitty.




1800-luku

Suomessa tavallisen väestön arkivaatteet olivat luonnonvärisiä, mustia, valkoisia ja harmaita 1800-luvulle saakka. 1800-luvulla punainen kuului aatelille, musta papistolle ja harmaa talonpojille. Herätysliikkeillä oli oma osansa suomalaisen pukeutumisen muokkaamisella: tummat ja harmaat värit olivat tarpeeksi 'nöyriä' kun taas kirkkaat värit syntisiä. Suomessa pukeutumiseen vaikutti paljon teollistuminen, jonka myötä väestö siirtyi omavaraistaloudesta ostamaan tuotteita valmiina. Väestön ulottuville tulivat ensin tehdastekoiset kankaat, myöhemmin valmisvaatteet.’

Erilaisiin seremonioihin määrättyä puvunväriä ei oltu määrätty, mutta mustaa pidettiin pitkään arvokkaimpana värinä. 1800-luvulla kirkko- ja hääpukuleninki oli musta. Rippipuku (joka aiemmin oli usein nuoren ensimmäinen oikea puku) oli joillakin seuduilla valkoinen jo vuosisadan alussa, mutta yleinen valkoinen oli vasta toisen maailmansodan jälkeen. Valkoinen kastemekko alkoi yleistyä 1920-30 -luvuilla, mutta säätyläiset käyttivät sellaista jo edellisellä vuosisadalla.

1900-luku

1910-luvulla uusi, moderni aika alkoi herätä. Huonekalut ja sisustukset alkoivat muuttua koristeettomimmiksi ja yksinkertaisemmiksi, väripaljous ehkä yksittäisissä kodeissa/huonekaluissa väheni, mutta samalla väreistä tuli kirkkaampia.


1920-luvun nousukaudella asunnot alkoivat vaaleta, mutta värit alkoivat näkyä muualla: vaatteissa ja kaupunkien mainosvaloissa. Naisten asuissa vyötärö katosi vuosikymmenen alussa ja leningeistä tuli hihattomia. Rintaliivit yleistyivät korsetin jäädessä pois käytöstä. Kynsilakka tuli markkinoille ja aiemmin vain ilotytöille yleisestä meikkauksesta tuli salonkikelpoista.[16] Myös polkkatukka ja imukkeellinen savuke olivat muotia. Miesten vaatteissa muodissa olivat pohjepituiset golf-housut, neulotut villatakit ja ruudulliset irtotakit. Muotiuutuuksia olivat kävelykeppi, baskeri ja turkishattu. Alusvaatteiden käyttö alkoi yleistyä ja siirryttiin käyttämään tehdasvalmisteisia vaatteita.


1930-luvulla lama vaikutti myös väreihin, joista tuli maanläheisempiä. Englanninkielessä on aikakaudelle oma ilmauskin (joskin harvinainen?): the taupe era.


1940-luvulla väreihin vaikutti sota. Sotaan liitettiin paksut harmaat ja hernerokan värit. Myös tumma punainen liitetään aikakauteen.


Sodan jälkeen 1950-luvulla värit kevenivät kirkkaisiin pastellisävyihin: vaaleansiniseen, -punaiseen, - vihreään ja -keltaiseen. Samalla vuosikymmenellä alettiin tajuta värin merkitys markkinoinnissa.


1960-luvulla voimakkaat värit, kuten vaaleanpunainen, violetti ja oranssi kohosivat nuorison muotiväreiksi. Suosittuja sisustusvärejä olivat mm. avokaadonvihreä ja kullanväriin viittaava keltainen. Voimakas ilmiö oli myös mustavalkoisuus. Värikkäästä pop- ja mustavalkoisesta op-taiteesta värimaailma levisi myös arkipäivään.
1970-luvulla erilaiset ruskean sävyt (maasävyt) ja paksu vihreä ja keltainen dominoivat sisustuksessa.
1980-luvulla mustavalkopunaisuus sekä harmaan eri sävyt loivat tyylikästä, uuden ajan vaikutelmaa. Miami Vicen myötä sekä pukeutumisessa että sisustuksessa alkoi näkyä pastellisävyt. Myöhemmin - etenkin lasketteluvaatteissa - kirkuvan kirkkaat fluorivärit. Elettiin jälleen nousukautta - pukeutuminen oli värikästä - ja hassuttelevaa.









Politica de confidentialitate

DISTRIBUIE DOCUMENTUL

Comentarii


Vizualizari: 3589
Importanta: rank

Comenteaza documentul:

Te rugam sa te autentifici sau sa iti faci cont pentru a putea comenta

Creaza cont nou

Termeni si conditii de utilizare | Contact
© SCRIGROUP 2019 . All rights reserved

Distribuie URL

Adauga cod HTML in site